Aina välillä sitä havahtuu, miten nopeasti lapset kasvavat ja miten todellista elämä on...

Maarit Hurmerinta "Lainaa vain":

"Sä maailmaani katsot kummallista niin
ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin
ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan
en tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen

Toiveesi kannat maailmaan
ne murtuu kun törmäät ihmisiin
nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan
ei lapsuuttaa voi elää uudestaan

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain."